Monthly recommendations
Yritän nyt saada aikaiseksi valittua ns. kuukauden suosituslevyn josta oli puhetta silloin teillä. Perusteluja voi laittaa ei lainkaan, vähän tai paljon ihan maun mukaan.
Käännän tämän postauksen ympäri niin, että uusimmat asiat tulevat ylimmäksi, tylsä selailla loppuun kun etsii uusinta tietoa.
2016
Marraskuu
Borknagar - Winter Thrice
Marraskuun pimeänkosteita iltoja odoteltiin ja siten täydellistä aikaa musiikin kuunteluun, mutta mitäs sitten saimmekaan. Valkoista moskaa taivaan täydeltä ja tarpomista loputtomassa kylmyydessä huonosti auratuilla kävelyteillä. No ainakin suosituslevyni teema osuu tähän hyvin. Tästä taisi olla jotain puhetta jo aiemmin, mutta nyt kun pyöräyttelin levyn useampaan kertaan uudestaan, niin tämä on aivan loistavaa viihdettä vuonna jona Amorphis ei julkaise levyä. No miksei sellaisena vuonnakin jolloin Amo julkaisee, joka tapauksessa viitteet bändien musiikin välillä ovat mielestäni selviä. Progressiivista, folkahtavaa metallia siis, mutta ei hipsterillä tavalla.Mainittakoon tässä vielä, että Darkkiksen uusi levy on hieman, sanontaanko, välinpitämättömistä ennakkokaavaluista huolimatta erinomaisen hyvä kiekko.
Elokuu
Deadforger - Forgotten
Osui tässä käsiini tai korviini erinomaisen murea uusi tai uudehko kotimainen yrittäjä Deadforger Forgotten EP:llä. Ensimmäinen minuutti menee vielä no ihan ok meiningillä, mutta viimeistään toisen biisin kohdalla alkaa huomata, että tässähän on ihan omanlaistaan kieroutta mukana vaikka muuten musiikki onkin ehkä heavyrouhintaa alavireisillä kitaroilla. No alavireinen rouhinta nyt ei sinällään ole koskaan väärin vaikka pidättäytyisi pelkästään siinä. Levy ei taida kellottaa kuin 20 minuuttia, joten testaapa jossakin välissä, huonomminkin aikansa voi varmasti käyttää vaikka ei iskisikään täysillä.
Sami: Oli tämä levy myös tägättynä listoilla ja alustavasti läiskäistynä hyvät pisteet. Kuuntelin viimein taas uudestaan ja allekirjoitan ylistävät kommentit.
Heinäkuu
Amoral - In Sequence
Kuten edellisten kuukausien suosituksessa tuli sanottua on kesä mennyt varsin vähällä (uusien) levyjen kuunteluilla. No vielä jäi heinäkuuta jäljelle, kun vastaan tuli jotain sanottavaa ja ihan ensikuuntelulla vieläpä. En ole ollut mikään kummoinen Amoral-fani aiemmin vaikka en sitä nyt ole varsinaisesti dissannutkaan. Muutaman sivuston suosituksesta laitoin uuden (helmikuussa ilmestyneen) levyn soimaan ja heti ensimmäisestä biisistä alkaen levy kuulosti juuri siltä kuin pitääkin. Musiikki on vaihtelevaa, mutta siinä ei sorruta liialliseen proge-kikkailuun, rankempaa materiaalia on välissä ikäänkuin teaserinä ja sitä jää aina odottamaan lisää, Koivusen ääni ei ole ihan niin ärsyttävä, että siitä jaksaisi motkottaa ja toisiin paikkoihin se sopii erinomaisesti. Levy on erinomainen kokonaisuus ja tätä toivoisi lisää, mutta sitten ehdin juuri aamulla lukea, että bändi lopettaa toimintansa, revi tästä nyt sitten, petskeles.
Touko-Kesäkuu
Yllättävän huonosti tuli kuunneltua mitään, joten ei suosituksia. En ole kuitenkaan unohtanut asiaa ja yritän ryhdistäytyä taas viimeistään kesäloman jälkeen.
Huhtikuu
Moonsorrow - Jumalten Aika
Satuin levykaupoille Death Hawksin keikkaa ennen ja levyjä läpikäydessä osui Moonsorrowin levy silmiini "Ai kato toikin on tullut ulos" -ajatuksella. Googlailu kertoi, että sattui olemaan ko. levyn julkistuspäivä ja mm. siksi bändi olis ollut Helsingissäkin julkkarikeikalla. No piti sitten ostaa se pois, sika säkissä meiningillä. Viisi kappaletta, yksi alle kymmenen minuutin, mutta eipähän noiden kanssa oikeastaan niitä kappaleen välejä kaipaakaan. Mukavasti soljuu koko levy läpi, ehkä Varjoina Kuljemme menee vielä ohi, jos pitäis vertailla, mutta vertailupohja onkin silloin aika korkealla. Mitä mainioin kesälevy, kun ylipitkään paistava aurinko ärsyttää ja valo tunkeutuu verhojen läpi. Huomennahan tuota pääsee sitten vertailemaan Cult of Lunan uutuuteen.
Black Mountain - IV
Vanha suosikki Kanadasta, jonka Wilderness Heart aikoinaan kolahti melkoisesti, lykkäsi aprillipäivänä neljännen levynsä nimeten sen pelkistetyn nokkelasti IV. Levyllä fiilistellään jossain 70-luvun retrohenkisen progepsykedeelian ja stoner rockin välimaastossa unenomaisissa tunnelmissa Wildernessin selvästi rockahtavamman menon jälkeen. Levyn musiikissa on jotain vangitsevaa ja kaunista. Kappaleet ovat originelleja ja tyyliltään vaihtelevia, mutta pitkiä. Oma suosikki on levyn päätösraita huikean kitarasoolon kera, josta tosin soundin kriitikko ei tykännyt tiputtaen tähdet viidestä neljään. Minäpä olisin pitänyt tähtöset maksimissa.
Sami: Testasin tätä pyöräillessä kuulokkeilla ja kokemus jäi aika pliisuksi. Onneksi laitoin kuitenkin soimaan myös kotistereoissa ja tällä tavalla toimi aivan huomattavan paljon paremmin. Tulipahan taas huomattua, että paikalla ja ajalla on huomattava vaikutus musiikin kokemiseen.
Cult of Luna - Mariner
Nyt se on ulkona, tsekkaa pois. Ekalla kuuntelulla en ollut valtavan innostunut naislaulajasta vaan ne, jossa ei laulettu on parempia. Voi olla ihan toistokysymys.
