Rässi-Latexin 2025 parhaat

Hahaa, pääsen blogiin mukaan, kun olen kuunnellut kymmentä vuonna 2025 julkaistua levyä! 😃 Olen aktiivinen kuuntelija, musiikki on harvemmin minulla vain taustalla. Joko kuuntelen sitä, tai sitten se ei soi. Musiikki auttaa minua keskittymään, ja siksi levyt pyörivät lähinnä työaikana ja matkoilla. Tämä vuosi on kovin vuoden 2018 jälkeen, 14 107 kuunneltua biisiä (55 906 min).

Albumien järjestys on keskiarvo kaikista soitoista, soitoista per päivä sekä soitetuimman kuukauden soitoista. Ykkös- ja kakkossijat ovat kirkkaat, 3 ja 4 on jaettu, samoin 5, 6 ja 7, sekä 9 ja 10.

1.     1. Para Bellum – Testament (50 min) 10.10.2025

Testament on minulla joka vuosi 10 kuunnelluimman yhtyeen joukossa. Yhteinen matkamme on alkanut noin 1990, kun yläasteella vuorasin lokeroni sisäpuolen kopiokonetulosteilla yhtyeen albumeista. Practice What You Preach oli juuri julkaistu. Olen rässinaisia, ja Testament onkin julkaissut erinomaisia thrash-albumeita vuodesta toiseen. Aina löytyy uusia elähdyttäviä sävelkulkuja ja energisoivaa rytinää.

Minusta erityisen hienoa uudella albumilla on 3. biisin, balladin Meant To Be, riffi, joka jatkuu ja jatkuu uudella nosteella, uudestaan ja uudestaan. Biisi onkin albumin pisin. Se ei todellakaan tartu kerrasta päähän, vaan kestää kuuntelua.

Nimikkobiisi Para Bellum on albumin viimeinen biisi, ja on erittäin vaikea olla laukomatta biisin nimeä, kun sitä kuuntelee. Skolnickin kitarointi vie mukanaan, lopussa on vielä parit barokkikiharat. Edellisen levyn intro oli myös levyn viimeinen biisi, mikä kannustaa pyörittämään levyä ympäri. Niin lähes aina teenkin, levy pyörii ympäri muutaman kerran ennen vaihtoa.

Uuden albumin lyriikoissa on taas nostettu esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja sodan kauhuja, dystooppisia näkymiä. Ja taistelutahtoa tietenkin! Tämän Testament on osannut alusta saakka, ja olen edelleen vahvasti mukana!

 

2.    2. Unatoned - Machine Head (41 min) 25.4.2025

Machine Head on uudempi tulokas listoillani, mutta on kehittynyt minulle sopivaan melodiseen suuntaan, jossa rähisevä agressiivinen runttaus on kuitenkin läsnä. Kuluneena vuonna tuli nämä nähtyäkin kahdesti. Black box -jäähallikeikka oli erinomainen, ja bändi oli myös panostanut rekvisiittaan. Uusi ja vanha tuotanto taitaa jakaa porukkaa, joku kysyikin minulta hallissa uudesta loistavasta biisistä ”miltä albumilta tämä biisi on”? Oli jäänyt kotiläksyt tekemättä...

 

3.    3. The Immortal - In Mourning (47 min) 29.8.2025

Tämä on ensimmäinen ja ainoa levy, mitä olen In Mourningia kuunnellut, ja aivan loistava. Tunnelma on omaa luokkaansa, ja sopii rauhallisempiin päiviin paremmin. Musiikki on hyvin samanlaista, kuin Insomnium, mutta jotenkin kirkkaampaa ja vähemmän synkkää. Ihanan kimuranttia ja oivaltavaa, sykähdyttävää.

 

4.     4. Dissonance Theory – Coroner (47 min) 17.10.2025

Tämän levyn otin kuunteluun, kun olemme (taas) menossa Mystic-festivaaleille, ja Coroner ilmoitettiin esiintyjäksi. Levy on hyvä, ja sitä onkin tullut pyöritettyä! Vanhempi materiaali ei lähtenyt käyntiin, ainakan vielä.

 

5. 5. Changeling – Changeling (60 min) 25.4.2025

Tämä tuli tietoisuuteeni Alkaloidin laulaja-kitaristin Moreanin kautta. Morean vastaa vokaaleista ja lyriikoista myös tällä levyllä. Progressiivinen tekninen kuolo on uusin aluevaltaukseni. Biisit ovat mutkikkaita teoksia, ja niitä on täydennetty klassisilla soittimilla, niin kuin trendikästä nyt on. Lyriikat ovat tieteisfantasiaa, mikä minuun tietysti erityisesti vetoaa.

Saattaa olla, että tämä kuuluisi korkeammalle sijalle, sillä viimeinen kappale on melkein 17 min pitkä, ja vastaa siten 3-4 tavallista kipaletta... No, ehkä järjestys ei ole niin tärkeä. Tämä jää kyllä kuunteluun Alkaloidin kaveriksi.

6. Legends – Sabaton (45 min) 17.10.2025

Ah, Sabaton, ei jätä kylmäksi. Eihän tämä mikään mestariteos ole, mutta uskomattomalla tavalla parempi, kuin edelliset levyt. Biisi A Tiger Among Dragons on minusta erityisen hieno. Harmillisesti rummut on miksattu hieman taustalle, mutta usein kuuntelen niitä silmät kiinni... Niissä on jotain elähdyttävää, tulee mieleen Kodo, japanilainen Taiko, jota myös rakastan (livenä).

Legends toimii erinomaisesti, kun tarvitaan taisteluhenkeä. Biisien tahdissa voi marssia suoraan päin haasteita.

 

7. 7. March of the Unheard - The Halo Effect (44 min) 10.1.2025

The Halo Effect on julkaissut jopa kaksi levyä, ja molempia on kuunneltu ahkerasti ja livenä käyty hurraamassa ja laukkaamassa. Sävy musiikissa on positiivinen, jopa veikeä. Stanne on, tiedät kyllä.

 

8.     8. Borderland – Amorphis (49 min) 26.9.2025

Amo on pehmennyt, mutta minusta tällä levyllä on yhdistelty toimivimpia jekkuja aiemmilta levyiltä. Aika kevyttä kamaa, mutta välillä tarvitaan hyvän mielen musiikkia. Dancing Shadow on sillä tavalla hauska biisi, että se sai minut (saa vieläkin) ekoilla pyörityksillä joka kerta hymyilemään. Siitä tiesi, että levy on mennyt ympäri. Oikeastaan haluaisin keikalle vaan pomppimaan tämän tahtiin!

 

9. 9. Cult of the Serpent Sun – Nite (38 min) 14.3.2025

Tämä albumi on sähköistävä. Musiikissa on tempoa, iskevyyttä ja erinomaisia kitarakikkoja. Huono puoli on levyn pituus, vain 38 min, joten siksikin se on mennyt ympäri lukuisia kertoja.

 

1010. The Jaunt – Ophelion (48 min) 22.6.2025

The Jaunt on tieteisfiktioteemainen tekninen metallilevy (tarina on lainattu Stephen Kingiltä), josta tykkään, mutta koska olen eläytyvää sorttia, kuunteluintoani on rajoittanut tarinan sisältö. Päähenkilö on jumissa välitilassa kykenemättömänä tekemään mitään tai kommunikoimaan mitenkään. Se toki ahdistaa, ja siksi Sabaton ja Amorphis ovat välilä tarpeen.

 

Loppuun on pakko mainita, että Ghostin Skeletá on myös julkaistu tänä vuonna (25.4.2025), mutta se ei lähtenyt. Kuunteluita on 80, kun Para Bellumia on 590, vain kolmessa kuukaudessa.

Levyvuosi 2024 niputettuna

Alan toistaa itseäni ja pehmentyä vanhentuessa, mutta oli taas hieno levyvuosi. Todennäköisesti tämä johtuu myös siitä, että uuteen musiikkiin tuli paneuduttua oikein urakalla. Tämän vuoden tuotantoa tuli soitettua reippaasti toista sataa levyä läpi. Osa jäi kertaluontoisiksi kokeiluiksi (kun ei vaan lähtenyt) ja osa sitten pyörähteli toistuvasti. Rakennan lähinnä listan näistä eniten soittoa saaneista levyistä. Muutama iloinen yllätys mahtui joukkoon ja painopiste on totuttuun tapaan vahvasti metallinen. Tilanne on jopa hankala varsinaisen top ten -listauksen kannalta, että tunkua on kärkikymmenikköön paikkoja enemmän. Lisäksi selkeää ykköstä on todella vaikea nimetä. Levyt ovat hyvin erilaisia keskenään ja jokaisella on ollut oma merkitys. Loppuun taas muutamia nostoja “bubbling under” -osastolta. Lähdetään siis pidemmittä lätinöittä liikkeelle.

Vredehammer - God Slayer

Vuoden kuunnelluin levy, joka tosin sai pientä etumatkaa julkaisuajankohdan johdosta. Vredehammer ei ollut aiemmin tuttu, vaan sain siitä vinkin. Tutustuminen kannatti. God Slayer on kiinnostava äärimetallilevy, jossa liikutaan jonkinlaisessa black metallin ja kuolon välitilassa, turboahdin päällä. Tämän tahdissa on juostu ja ajettu lukemattomia kilometrejä. Bändin varhaisempikin tuotanto on tutustumisen arvoinen. 4.5/5

The Crown - Crown of Thorns

Jotkut suosikit pysyvät. Onneksi ne myös pystyvät levystä toiseen. The Crown on deaththrashin kulmakiviä ja artisti edustaa itselle vanhemman The Hauntedin ohella kyseisen genren parhaimmistoa. Crown of Thornsilla ei keksitä varsinaisesti mitään mullistavaa. Eikä minusta tarvitsekaan, koska juuri tällaisena tämä toimii parhaiten. Sain paikoitellen vahvoja viboja vanhasta Dark Tranquillitysta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita levyllä riittää. Lisäksi löytyy muutama päähän jäävällä kertosäkeellä olevaa viisua, kuten I Hunt With the Devil, Gone To Hell ja bonariraita Eternally Infernal. 4.5/5

Volcandra - The Way of Ancients

Tässä on vähän harvinaisempi yllätysveto AOTY-listalle. Volcandra on uudehko (2018 perustettu) melodista blackened death metallia soittava artisti USA:sta, jolla on plakkarissa toistaiseksi yksi EP ja kaksi täyspitkää levyä, joista tämä on toinen. Lisäksi bändi on coveroinut Opethin Demon of the Fall -biisin. Tykästyin The Way of Ancients -levyyn ensimmäisestä pyörityksestä lähtien. Levyn teema on melodisuuden ja black metal vokaalien luoma kontrasti ja tempon vaihtelut. Välillä fiilistellään ja sitten taas paahdetaan tuplabasarien tahdissa. Minusta levyllä ei ole turhia biisejä ja kappaleet ovat riittävän erilaisia keskenään. Mukaan mahtuu sopivasti koukkuja ja pari tarttuvaa kertosäettä. Pituus pysyy 39 minuutissa maltillisena. Kaiken kaikkiaan erinomainen levy genressään. 4/5.

Iotunn - Kinship

Kinship on vuoden yllätyslevy. En ole perinteisesti ollut Jón Alderán kliinien vokaalien ystävä, mutta nyt tämäkin osasto toimii. Iotunn maalailee komeita maisemia tälle levylle. Melodiat ovat kauniita, joita Jónin tulkinta tukee koskettavasti. Kinship’llä on tiettyä paatosmaisuutta, mutta ei liiallisessa määrin. Tämä itse asiassa tukee kokonaisuutta ja kuljettaa kuulijaa läpi. Murinat sopivat saumattomasti levyllä kulkevaan teemaan. Tästä on helppo pitää, jos sattuu pitämään Insomniumista, Amorphiksesta, ja Disillusionin musiikista. Tämä on niitä levyjä, jossa tekee mieli vaan lisätä volyymiä. Earth to Sky on yksi vuoden hienoimmista biiseistä. 4.5/5    

Gaerea - Coma

Gaera on Portugalin lahja black metallille. Heillä on useita hienoja levyjä, mutta Comalla moni asia loksahtaa kohdilleen. Lopputulos on fantastinen melodisen ja modernin black metallin fuusio. Gaerean muutkin levyt ovat asiallisia, mutta Coman kohdalla moni asia vain loksahtaa klassisesti kohdilleen. 4.5/5

Spectral Wounds - Songs of Blood and Mire

Spectral Wounds on Quebecista kotoisin oleva black metal yhtye, jonka neljännestä täyspitkästä levystä on tässä kysymys. Songs of Blood and Mire on paria napsua rapeampaa ja rujompaa settiä kuin muutamat melodisemman mustuuden edustajat tällä listalla. Tämä levy on täynnä koukkuja, jotka jäävät soimaan mielen perukoille ja saavat levyn pyörähtämään uudestaan ja uudestaan. 4/5

Blood Incantation - Absolute Elsewhere

Tämä levy on vuoden “häröosaston” kruununjalokivi. BI on tehnyt aina erikoisia levyjä, joista osa on toiminut omaan makuun erinomaisesti (Hidden History of the human Race) ja osa taas aiheuttanut pettymyksen sekaista kummastusta (Timewave Zero). Osittain tämä on johtunut odotuksista (death metal) ja lopputulemasta (ambient). Viimeisimmällä levyllä nämä kaksi yhdistetään kokonaisuudeksi, missä kappale liukuu äärimetallista “pinkfloydismiin” ja takaisin täysin kitkattomasti. Käsittämättömän hieno teos. 4.5/5

Opeth - The Last Will and Testament

Jonkinasteisesta paluusta kohti juuristoa on pakko puhua tämän levyn kanssa ja se on maistuvinta Opethia sitten Watershedin, vaikka tässä viiksirockelementit ovat vahvasti läsnä. Hieno levy, joka tulee jäämään kuunteluun pidemmäksi aikaa. Make Mikael growl again oli minusta juuri se, mitä pitikin tapahtua. TLWAT on teemalevy ja toimii parhaiten kokonaisuutena. 4.5/5.

Crypt Sermon - The Stygian Rose

Perinteisesti listoilleni päätyy jonkinlaista doomia ja tänä vuonna paikan lunasti amerikkalainen Crypt Sermon hienolla heavy/doom -levyllään. Tämä levy ei ole pelkkää laahausta, vaan levyllä on myös hienoja riffivetoisia tilanteita vanhan liiton tapaan. Mieleen tulee paikoin Candlemass ja jännästi paikoin Judas Priest. Erinomainen soundtrack vaikkapa jollekin fantasiapelille. Ja toki hyvä lisä kenen tahansa genren ystävän levykokoelmaan. Levyn paras biisi on Scrying Orb. Kokonaisuutena 4/5

Necrot - Lifeless Birth

Necrot on asiallisinta old school death metallia, mitä 2024 julkaistiin. Lifeless birth rullaa eteenpäin kuin höyryveturi. Matkalla jalka vispaa ja pää moshaa. Tätä lisää, mutta piru kun peruitte esiintymisen Helsinki Death Festeillä… 4/5.

Bubbling under -osio

Loppuun sitten kunniamaininnan arvoisia levyjä, joista moni oli tällä AOTY-listalla eri iteraatioissa. Tällä kertaa valinnat menivät kuitenkin näin, mutta alla olevat ovat yhtä tutustumisen arvoisia kuin listalle päätyneetkin.

Nile - The Underworld Awaits Us All. Egyptiaiheista kuoloa veteraaneilta. Todella kovaa kamaa. 4/5

In Aphelion - Reaperdawn. Ei yhtä hyvä kuin esikoislevy, mutta kasvoi vuoden aikana. 3.5/5.

Panzerfaust - The Suns of Perdition - Chapter IV: To Shadow Zion. Mietin pitkään, että ottaisinko tämän lopulliselle listalle. Tuli vähän puskista vuoden loppuun tämä kanadalainen bläkkisprojekti. Melkoista maailmanlopun paatosta, mutta helvetin komeaa sellaista. 4/5.

The Spirit -  Songs Against Humanity. Black/death metallia Saksasta. Veikkaan tämän jäävän pidempiaikaiseen kuunteluun. Tykkään kovasti tällaisesta tavarasta. 4/5.

Octoploid. - Beyond the Aeons. Barren Earth ja Amorphis tekivät levyn yhdessä. Melkein. Ja lopputulos kuulostaa juuri siltä. Ihan jees, muttei riittänyt maaliin asti. 3.5/5.

Devenial Verdict - Blessing of Despair. Kovimpia kotimaisia ja tekijöiden mukaan taidekuoloa. Kuvaa hyvin musiikkia. Musiikissa on dissonant-elementit vahvasti esillä. 3.5/5.

Yoth Iria - As the Flame Withers. Kreikkalaista bläkyä ja lähellä hiipiä top teniin. 4/5.

Vorga - Beyond the Palest Star. Scifi bläkyä Saksasta. Kiinnostava levy, jota kuuntelin liian vähän. 3.5/5.

Wormwood - The Star. Tästä tuli jännästi vuoden joululevy. Erikoinen fuusio folkmusiikkia, black metallia ja jotain muuta. 4/5.

Nachtmystium - Blight Privilege. Toinen melodinen black metal levy, jota mietin listalle pitkään. Bändin historiasta riippumatta hienoa musiikkia. 4/5.