2025 Parhaat levyt
Tuttuun tapaan vuosi vierähti tutkimusmatkalla uuden musiikin parissa. Vähemmän yllättäen matka suuntautui raskaamman ilmaisun puolelle. Uusia levyjä tuli kuunneltua lähemmäs 150, joista valikoitui erinaisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen kymmenen "parasta" levyä. Järjestys on vaikeampi juttu kuin listaus. Levyt ovat keskenään niin erilaisia ja todennäköisesti toisena hetkenä olisin ehkä päätynyt erilaiseen rankingiin. Tänään kuitenkin näin.
Paradise Lost - Ascension
Tämä levy on jopa tylsä valinta vuoden parhaaksi levyksi, koska sama sijoitus löytynee monen muunkin listalta. Tässä vaiheessa Paradise Lostin pitkään ja monipuolista uraa Ascension vaikuttaa olevan jonkinlainen synteesi yhtyeen aiemmista tekemisistä. Tuoreet death metal vaikutteet ovat vahvasti läsnä, mutta toimivat enemmän "gootahtavan" doomin mausteina. Yhdistelmä toimii hienosti. Mielestäni Ascension läpileikkaa yhtyeen tuotannon paremmin kuin mikään aikaisempi levy. Ascensionista tulee vahvasti vaikutelma bändistä, joka tietää keitä he ovat, minne ovat menossa ja miten haluavat musiikkia tehdä 17. levyllä tehdä. Ascensionilla on yksi vuoden upeampia kappaleita "Serpent on the Cross".
Putareon - Mountains of Madness
Tämä levy ansaitsee tittelin "Vuoden yllättäjä". En ollut ikinä kuullutkaan tästä artistista, mutta alkoi kummasti kiinnostamaan kun tuottajana toimii Dan Swanö. Putareon soittaa vanhan liiton death metallia mielenkiintoisella twistillä. Tämä levy on keskitempoista rypistystä ja mukaan mahtuu varsin tarttuvia ralleja ja nerkokkaita koukkuja, jotka nappasivat kiinni ensimmäisestä kuuntelukerrasta alkaen. Temanttisesti Putareonin levyillä vaelletaan Lovecraftilaisessa maailmassa, joten mikäs tätä on nautiskellessa Cthulhu-mukista kaffetta siemaillessa. Tälle vahva suositus, jos OGDM on lähellä omaa musiikkimakua. Tulevaisuuden ruotsikuolon klassikko!
In Mourning - Immortal
In Mourning tekee omaan makuun täydellistä melodista death metallia. Heillä ei ole heikkoja levyjä, enkä ala tätä mihinkään järjestykseen laittamaan. Riittäköön kuvaukseksi "yksi parhaista". Ehkä sanon sen verran, että tämä on varmasti monipuolisin levy musiikillisesti bändin diskografiassa. Immortalilla on paljon biisejä, jotka erottuvat selvästi toisistaan. Lisäksi niissä on sopivassa suhteessa hittipotentiaalia omaavia ja kimurantimpia kappaleita. Tempot vaihtelevat nopeamman ja ärhäkämmän vedon ja tunnelmoivan ilmaisun välillä. Olisi voinut olla korkeammallakin, mutta nyt näin.
Abduction (UK) - Existentialismus
Tarkennuksena vielä, että tämä Abduction on black metal -artisti erotuksena death metallia soittavasta ranskalaisesta kaimastaan. Existentialismus taipuu modernimpaan black metalliin enemmän kuin perinteiseen. Levyn äänimaisema on ennemmin elämäntuskaa potevan kaupunkilaisen kuin villiin luontoon suuntaavan pakanan. Joissain kappaleissa jokin, en tosin tiedä mikä, tuo mieleen Crippled Black Phoenixin. Levy on monella tapaa kuluneen vuoden sound track ja myös sen takia korkealla listalla.
Dormant Ordeal - Tooth and Nail
Itselle tuntematon artisti ennen tätä vuotta. Löysin Dormant Ordealin kaivautuessani syvemmin puolalaiseen äärimetalliskeneen ja tutustuminen palkittiin varsin vahvalla lisäyksellä levykokoelmiin. Dormat Ordealia on vaikea verrata mihinkään tietämääni artistiin. Genrenä death metal on varmasti se oikea laatikko, lisäisin vielä termit "technical" ja "blackened" mutta kumpikaan ei suoraan tee tälle oikeutta. Tooth and Nail ei ole helppo levy. Se vaatii tiettyä mielentilaa ja keskittymistä. Vaiva palkitaan oivaltavalla äärimetallilla. Vuoden kiinnostavin levy!
The Haunted - Songs of Last Resort
Ikisuosikki toimittaa levyltä toiselle (ei puhuta "Unseen":sta). Pidän henkilökohtaisesti enemmän Aron ärhäkämmistä vokaaleista, joskin Dolvigillakin oli hetkensä (The Dead Eye on erikoisuudessaan lähes klassikko). Songs of Last Resort on Aron paluun jälkeisistä levyistä vahvin kokonaisuus. Välillä yksinkertainen on kaunista tai pikemminkin juuri oikea valinta tänä yltäkylläisyyden ja täyteen ahdetun tuotannon aikakautena. Parhaimmillaan Songs Of Last Resort on puhdasta adrenaliinia. Keväällä sitten livenä lisää.
Benediction - Ravage of Empires
Pidän hyvin rullaavasta death metallista ja Benediction osaa sen riffittelyllään erinomaisesti. Ravage of Empiresilla ei ehkä ollut yhtä selviä hittejä kuin Scripturesilla. Levy on tasavahva kokonaisuus ja varsin miellyttävä kuunneltava. Erinomaista treenimusiikkia.
Malefic Throne - The Conquering Darkness
Tämä oli loppuvuoden yllättäjälevy ja hyvä esimerkki siitä, miksi listoja ei pidä tehdä marraskuun lopussa. Kyseessä on amerikkalaisetndeath metalliskenen supergroup, joissa on porukkaa Morbid Angelista, Angercorpsesta, ja Originista. Näistä voi vähän päätellä, että kyseessä on tiukkaa rypistystä ensimmäisestä nuotista alkaen. Näin levyille on aina paikkansa, etenkin kun tekeminen on kautta linjan laadukasta.
16 - Guides for The Misguided
Tiesin alkuvuonna, että tämä levy päätyy korkealle. Sludge genrenä ei ole aina kaikkein inspiroivinta, mutta genren veteraanit osaavat asiansa. Bändi piipahti Suomessakin, joskin onnistuin missaamaan keikan
Coroner - Dissonance Theory
Paluulevy 40 vuoden jälkeen, uhka vai mahdollisuus? Kävi ilmi, että mahdollisuus. Dissonance Theory on koukuttava levy. Siltä ehkä puuttuu nuoren Coronerin ärhäkkyys, mutta erilaisia koukkuja ja kikkoja löytyy edelleen. Mikä oleellista, kappaleet ovat hyviä.
Lisäksi muutama kunniamaininta menee seuraaville:
Year of the Cobra - Year of the Cobra
Messa - Spin
Abigail Williams - A Void Within Existence
Darvaza - We Are Him
Retromorphosis - Psalmus Mortis
LIK - Necro
Ophelion - The Jaunt
