Parhaat levyt 2022 (Sami)

Jatketaan viime vuoden linjoilla eli kuunteluja vähän, joten levyt on listattu koreihin pl. vuoden paras. 

Vuoden paras

Cult of Luna - The Long Road North

Yllättävän selkeästi vuoden paras levy ja on ollut sitä oikeastaan julkaisusta lähtien ilman merkittäviä uhkaajia. Eihän tästä voi oikein paremmaksi laittaa. Erittäin hieno kokonaisuus.

Parhaimmisto

Candlemass - Sweet Evil Sun

Kun jotakin tehdään niin tehdään se sitten kunnolla ja hitaasti ja huolella. Eihän tämä toki mitään funeral doomia ole, mutta siitä syystä tätä jaksaa kuunnella vaikka ihan kappale kerrallaankin. Siitä syystä päätyi nyt ihan kakkospaikalle vuoden levyistä.

Misery Index - Complete Control

Tällä levyllä ei paljon anteeksi pyydellä ja ei kai sitä kukaan ole odottanut tai pyytänytkään.

Toiseksi parhaimmisto

Amorphis - Halo

Tyypillinen alkuvuoden levy, joka vähän unohtui myöhemmin. Toisaalta kun kyse on Amosta ja se unohtuu niin mukana on ehkä jotakin muutakin. Joku arvostelija kiteytti asiaa, että tämä muistuttaa liikaa Amorphiksen "paskan kauden" levyjä. Tässä voi olla vähän enemmänkin kuin totuuden siemen. Ei silti, mukana on myös monta hyvää biisiä.

Bloodbath - Survival of the Sickest

Ei ehkä mielenkiintoisinta Bloodbath tykitystä, mutta eniten kuunneltu uusi levy tänä vuonna, joten itseoikeutetusti listalla.

Crowbar - Zero and Below

Vuoden alavireiset mörköilyt joihin ei kannata lähteä kiireessä pikaisten kiksien toiveissa.

Ghost - Impera

Ihan popin puolella mennään, mutta kyllähän tätä jostain syystä huuruspäissään jää kuuntelemaan.Call Me Little Sunshinen alkuriffi täytynee opetalla soittamaan kitaralla itsekin, yksinkertaisuudessaan koukuttava (ja voisi olla taitojen rajoissa).

Soulfly - Totem

 Toinen tykityslevy, joskin vähän rauhallisempaa settiä kuin MI. Levy sujahtaa kuitenkin läpi niin jotta ei huomaakaan ja paremmasta väliä.

Arch Enemy - Deceivers

Pitkästä aikaa tuli kuunneltua Arkkivihulaistakin enemmän kuin ihan satunnaisesti. Ihan kivasti rullaava levy.

Clutch - Sunrise on Slaughter Beach

Pullean pyöreää ja täyteläistä lötköttelyä jalka komppia vipattaen, mitäpä tästä nyt muuta sanoisi.

Deströyer 666 - Never Surrender

Taitaakin olla ainoa enemmän tai vähemmän rässin edustaja listalla, mutta hyvinpä sitten edustaakin. Oikein tarttuvaa poljentoa.

Paras uudelleenjulkaisu

Annihilator - Metal II

Kyseessä on uusintajulkaisu, mutta kun aloin kuunnella "uutena" levynä niin jäi sitä myöten sitten tänä vuonna julkaistujen kuunneltujen levyjen joukkoon ja eipä tätä ikä pahenna.

Toinen pandemiavuosi 2021 ja parhaat levyt

Ensimmäinen pandemiavuosi oli musiikkirintamalla selkeästi shokkivuosi. Moni artisti siirsi levynjulkaisua kiertueen toivossa ja kaikki olivat lievästi tyhjäkäynnillä. Vuonna 2021 muusikot näyttivät päättäneen sopeutua ja julkaisuja alkoi tulla ulos kasvavalla tahdilla. Keikkojen sijaan ihmiset ostivat levyjä ja mm. Levykauppa X teki historiansa kovimman tuloksen.

Runsas tarjonta ja etätyöt lisäsivät musiikinkuuntelua ja kaikenlaista tuli soiteltua. Lopullista järjestustä on erittäin vaikea muodostaa. Levyt ja artistit ovat keskenään erilaisia ja kyseisen levyn miellyttävyys on hyvin hetkeen sidottua. Koriajattelu toiminee tässäkin tapauksessa. Tässä eniten lämmittäneet teokset vuodelta 2021.

Ykköskoriin täytettä

Mastodon - Hushed and Grim

Toinen potentiaalisesti vuoden levyn tittelin ansaitseva teos. Jostain syystä tämä on maistunut julkaisustaan asti eniten. Pitkä ja monien mielestä tiivistämistä tarvinnut levy. Itse ajattelen sen sijaan, että tämä on tietynlainen katsaus pandemiaan ja jokaisella biisillä on oma tarkoituksensa. Vaihteeksi  Mastodonia, joka soveltuu erityisesti kun kaipaa rauhoittumista, muttei tylsää musiikkia.

Archspire - Bleed the Future

Eipä tähän ole paljon lisättävää, nämä jätkät tekevät tajunnan räjäyttävää musiikkia. Teknistä death metallia Kanadan skenestä parhaimmillaan. Edelliset levyt olivat jo sellaisia, että en olisi uskonut. Tämä on vielä parempi. Ultranopeaa, ultrateknistä, mutta tässä on kuitenkin taustalla juju. Kaikki eivät ymmärrä, minä tykkään.

Gojira - Fortitude

Periaatteessa vuoden levy ja vuoden kuunnelluin levy myös. Moni asia, joita bändi on viljellyt aiemmilla levyillä, osui tässä kohdilleen. Lopputulos on oivallinen kudelma nopeaa, hidasta, raskasta ja tunnelmoivaa metallia. Miettikää esim. The Chant -biisiä, joka muuttuu Sphinxiksi. Ihmettelen lähinnä mihin Gojira tästä meinaa jatkaa. 

In Mourning - The Bleed Veil

Tämä tuli ihan puskista, en ollut tietoinen levyn julkaisuaikeista 2021. Yhtiömme kiittää kuitenkin, sillä kyseessä on miellyttävä kokonaisuus. Levyltä puuttuu Colossuksen kaltaiset napakympit, mutta kyse on tasaisen laadukkaasta kokonaisuudesta, jota tuli kuunneltua paljon. Harmillisesti vinyyli tulee ulos prässistä vasta 2022.

Darkthrone - Eternal Hails.....

Hahaa, he tekivät sen taas. Uusi levy ulos vasta kun edellisestä alkaa pöly laskeutua. Diggaan kovasti tästä doomiin päin kallellaan olevasta Darkkiksesta. Tätä on vaikea pisteyttää, pikemminkin kyse on tähden yhdestä sakarasta, ei lineaarisesta kehityskaaresta. Kundit tekevät mitä tykkäävät ja hyvä niin. Ainoa oikea tapa.

Kakkoskorista löytyy

At the Gates - The Nightmare of Being

Progressiivista AtG:ta? Ehkä, mutta edellisen levyn jälkeen oivallinen ryhtiliike legendaariselta bändiltä, joka otti ison riskin paluun suhteen. Saksofonista plussaa.

Unleashed - No Signs of Life

Ruotsalaisen death metallin AD/DC teki keskivertoa paremman kiekon. Tarttuvia ralleja ja ehkä paluuta kohti vanhempaa ilmaisua. Tälle on aina tilaa levyhyllyssä ja aktiivikuuntelussa.

Carcass - Torn Arteries

Kelpaa. Tykkäsin Surgical Steelistä kovasti ja tällä jatketaan samalla linjalla. Olisi ansainnut enemmän soittoja, mutta aikaa on niin vähän ja musiikkia niin paljon.

The Crown - Royal Destroyer

Tähän pätee täsmälleen sama kuin Carcassiin. Tykkäsin edellisestä kovasti ja odotin uutta. Samaan aikaan tuli kuitenkin paljon muutakin, joten tämä jäi vähän paitsioon. Ehkä just sillä hetkellä ei ollut niin suurta tilausta The Crownin paahtamiselle. Nyt kun otin levyn tarkempaan syyniin, niin kova kiekkohan se on.

Kolmoskoriin

Jess and The Ancient Ones - Vertigo

Kuopion lahja musiikille. Hienoa ja kypsynyttä ilmaisua okkulttisen rokin rajamailla. Odottelen vaan, että keikkailu olisi taas mahdollista ja Jess ja Muinaiset pääsisi taas Helsinkiin.

Obscura - A Valediction

Edellinen kolahti enemmän. Valediction on saksalaisten taiturien tutkimusmatka hieman uudenlaisen ilmaisun pariin. Edelleen huippulaadukkaasti tuotettua teknistä metallia, joka ansaitsee kuuntelua ja on kolmoskorissa vain vähäiseksi jääneiden soittomäärien takia.

1914 - Where Fear and Weapons Meet

Tässäkö sitten vuoden yllättäjä? WW I -aiheista bläkkistä tai oikeastaan blackened death metallia Deströyer 666 -tyyliin soittava Ukrainalainen artisti. Veikkaan, että näistä kuullaan vielä jatkossa.

Evile - Hell Unleashed

Laulajan kuolemasta toipuneet britti-thasherit laittoivat uuden kiekon ulos. Mitä tästä nyt pitäisi sanoa, rässiä koko rahalla. Kyllä te tiedätte.

Parhaan EP:n titteli menee Insomniumille. Argent Moon on oiva jatkumo edelliselle levylle. Tuttua ja uutta tarjoillaan neljän biisin voimin.