Toinen pandemiavuosi 2021 ja parhaat levyt
Ensimmäinen pandemiavuosi oli musiikkirintamalla selkeästi shokkivuosi. Moni artisti siirsi levynjulkaisua kiertueen toivossa ja kaikki olivat lievästi tyhjäkäynnillä. Vuonna 2021 muusikot näyttivät päättäneen sopeutua ja julkaisuja alkoi tulla ulos kasvavalla tahdilla. Keikkojen sijaan ihmiset ostivat levyjä ja mm. Levykauppa X teki historiansa kovimman tuloksen.
Runsas tarjonta ja etätyöt lisäsivät musiikinkuuntelua ja kaikenlaista tuli soiteltua. Lopullista järjestustä on erittäin vaikea muodostaa. Levyt ja artistit ovat keskenään erilaisia ja kyseisen levyn miellyttävyys on hyvin hetkeen sidottua. Koriajattelu toiminee tässäkin tapauksessa. Tässä eniten lämmittäneet teokset vuodelta 2021.
Ykköskoriin täytettä
Mastodon - Hushed and Grim
Toinen potentiaalisesti vuoden levyn tittelin ansaitseva teos. Jostain syystä tämä on maistunut julkaisustaan asti eniten. Pitkä ja monien mielestä tiivistämistä tarvinnut levy. Itse ajattelen sen sijaan, että tämä on tietynlainen katsaus pandemiaan ja jokaisella biisillä on oma tarkoituksensa. Vaihteeksi Mastodonia, joka soveltuu erityisesti kun kaipaa rauhoittumista, muttei tylsää musiikkia.
Eipä tähän ole paljon lisättävää, nämä jätkät tekevät tajunnan räjäyttävää musiikkia. Teknistä death metallia Kanadan skenestä parhaimmillaan. Edelliset levyt olivat jo sellaisia, että en olisi uskonut. Tämä on vielä parempi. Ultranopeaa, ultrateknistä, mutta tässä on kuitenkin taustalla juju. Kaikki eivät ymmärrä, minä tykkään.
Periaatteessa vuoden levy ja vuoden kuunnelluin levy myös. Moni asia, joita bändi on viljellyt aiemmilla levyillä, osui tässä kohdilleen. Lopputulos on oivallinen kudelma nopeaa, hidasta, raskasta ja tunnelmoivaa metallia. Miettikää esim. The Chant -biisiä, joka muuttuu Sphinxiksi. Ihmettelen lähinnä mihin Gojira tästä meinaa jatkaa.
Tämä tuli ihan puskista, en ollut tietoinen levyn julkaisuaikeista 2021. Yhtiömme kiittää kuitenkin, sillä kyseessä on miellyttävä kokonaisuus. Levyltä puuttuu Colossuksen kaltaiset napakympit, mutta kyse on tasaisen laadukkaasta kokonaisuudesta, jota tuli kuunneltua paljon. Harmillisesti vinyyli tulee ulos prässistä vasta 2022.
Hahaa, he tekivät sen taas. Uusi levy ulos vasta kun edellisestä alkaa pöly laskeutua. Diggaan kovasti tästä doomiin päin kallellaan olevasta Darkkiksesta. Tätä on vaikea pisteyttää, pikemminkin kyse on tähden yhdestä sakarasta, ei lineaarisesta kehityskaaresta. Kundit tekevät mitä tykkäävät ja hyvä niin. Ainoa oikea tapa.
Kakkoskorista löytyy
At the Gates - The Nightmare of Being
Progressiivista AtG:ta? Ehkä, mutta edellisen levyn jälkeen oivallinen ryhtiliike legendaariselta bändiltä, joka otti ison riskin paluun suhteen. Saksofonista plussaa.
Unleashed - No Signs of Life
Ruotsalaisen death metallin AD/DC teki keskivertoa paremman kiekon. Tarttuvia ralleja ja ehkä paluuta kohti vanhempaa ilmaisua. Tälle on aina tilaa levyhyllyssä ja aktiivikuuntelussa.
Carcass - Torn Arteries
Kelpaa. Tykkäsin Surgical Steelistä kovasti ja tällä jatketaan samalla linjalla. Olisi ansainnut enemmän soittoja, mutta aikaa on niin vähän ja musiikkia niin paljon.
The Crown - Royal Destroyer
Tähän pätee täsmälleen sama kuin Carcassiin. Tykkäsin edellisestä kovasti ja odotin uutta. Samaan aikaan tuli kuitenkin paljon muutakin, joten tämä jäi vähän paitsioon. Ehkä just sillä hetkellä ei ollut niin suurta tilausta The Crownin paahtamiselle. Nyt kun otin levyn tarkempaan syyniin, niin kova kiekkohan se on.
Kolmoskoriin
Jess and The Ancient Ones - Vertigo
Kuopion lahja musiikille. Hienoa ja kypsynyttä ilmaisua okkulttisen rokin rajamailla. Odottelen vaan, että keikkailu olisi taas mahdollista ja Jess ja Muinaiset pääsisi taas Helsinkiin.
Obscura - A Valediction
Edellinen kolahti enemmän. Valediction on saksalaisten taiturien tutkimusmatka hieman uudenlaisen ilmaisun pariin. Edelleen huippulaadukkaasti tuotettua teknistä metallia, joka ansaitsee kuuntelua ja on kolmoskorissa vain vähäiseksi jääneiden soittomäärien takia.
1914 - Where Fear and Weapons Meet
Tässäkö sitten vuoden yllättäjä? WW I -aiheista bläkkistä tai oikeastaan blackened death metallia Deströyer 666 -tyyliin soittava Ukrainalainen artisti. Veikkaan, että näistä kuullaan vielä jatkossa.
Evile - Hell Unleashed
Laulajan kuolemasta toipuneet britti-thasherit laittoivat uuden kiekon ulos. Mitä tästä nyt pitäisi sanoa, rässiä koko rahalla. Kyllä te tiedätte.
Parhaan EP:n titteli menee Insomniumille. Argent Moon on oiva jatkumo edelliselle levylle. Tuttua ja uutta tarjoillaan neljän biisin voimin.
