Parhaat levyt 2022 (Sami)

Jatketaan viime vuoden linjoilla eli kuunteluja vähän, joten levyt on listattu koreihin pl. vuoden paras. 

Vuoden paras

Cult of Luna - The Long Road North

Yllättävän selkeästi vuoden paras levy ja on ollut sitä oikeastaan julkaisusta lähtien ilman merkittäviä uhkaajia. Eihän tästä voi oikein paremmaksi laittaa. Erittäin hieno kokonaisuus.

Parhaimmisto

Candlemass - Sweet Evil Sun

Kun jotakin tehdään niin tehdään se sitten kunnolla ja hitaasti ja huolella. Eihän tämä toki mitään funeral doomia ole, mutta siitä syystä tätä jaksaa kuunnella vaikka ihan kappale kerrallaankin. Siitä syystä päätyi nyt ihan kakkospaikalle vuoden levyistä.

Misery Index - Complete Control

Tällä levyllä ei paljon anteeksi pyydellä ja ei kai sitä kukaan ole odottanut tai pyytänytkään.

Toiseksi parhaimmisto

Amorphis - Halo

Tyypillinen alkuvuoden levy, joka vähän unohtui myöhemmin. Toisaalta kun kyse on Amosta ja se unohtuu niin mukana on ehkä jotakin muutakin. Joku arvostelija kiteytti asiaa, että tämä muistuttaa liikaa Amorphiksen "paskan kauden" levyjä. Tässä voi olla vähän enemmänkin kuin totuuden siemen. Ei silti, mukana on myös monta hyvää biisiä.

Bloodbath - Survival of the Sickest

Ei ehkä mielenkiintoisinta Bloodbath tykitystä, mutta eniten kuunneltu uusi levy tänä vuonna, joten itseoikeutetusti listalla.

Crowbar - Zero and Below

Vuoden alavireiset mörköilyt joihin ei kannata lähteä kiireessä pikaisten kiksien toiveissa.

Ghost - Impera

Ihan popin puolella mennään, mutta kyllähän tätä jostain syystä huuruspäissään jää kuuntelemaan.Call Me Little Sunshinen alkuriffi täytynee opetalla soittamaan kitaralla itsekin, yksinkertaisuudessaan koukuttava (ja voisi olla taitojen rajoissa).

Soulfly - Totem

 Toinen tykityslevy, joskin vähän rauhallisempaa settiä kuin MI. Levy sujahtaa kuitenkin läpi niin jotta ei huomaakaan ja paremmasta väliä.

Arch Enemy - Deceivers

Pitkästä aikaa tuli kuunneltua Arkkivihulaistakin enemmän kuin ihan satunnaisesti. Ihan kivasti rullaava levy.

Clutch - Sunrise on Slaughter Beach

Pullean pyöreää ja täyteläistä lötköttelyä jalka komppia vipattaen, mitäpä tästä nyt muuta sanoisi.

Deströyer 666 - Never Surrender

Taitaakin olla ainoa enemmän tai vähemmän rässin edustaja listalla, mutta hyvinpä sitten edustaakin. Oikein tarttuvaa poljentoa.

Paras uudelleenjulkaisu

Annihilator - Metal II

Kyseessä on uusintajulkaisu, mutta kun aloin kuunnella "uutena" levynä niin jäi sitä myöten sitten tänä vuonna julkaistujen kuunneltujen levyjen joukkoon ja eipä tätä ikä pahenna.