2025 parhaat levyt (Sami)

Tänä vuonna pitkään jatkunut kuunteluiden lasku vihdoinkin pysähtyi ja lähti loivasti kasvavalle uralle. Vuoden levyvalinnat kuitenkin edelleen menevät varsin vahvasti kuunteluiden mukaan, sillä soittomäärä on liian pieni muilla tavoin tehtävään valikointiin. Samasta syystä myös vanhoja tuttuja artisteja on listalla paljon. Uuttaa musiikkia on tullut kuunneltua lähinnä, kun Paulilta on tullut suosituksia.

Vuoden paras

Paradise Lost - Ascension

Tätä levyä on melkein mahdoton ohittaa vuoden levyn arvioinnissa. Kunnon doomia täydellisyyteen hiottuna.

Parhaimmisto

       

 

In Mourning - The Immortal

Vanha melodeath suosikki, joka kuulostaa tavallaan aivan samalta kuin ennenkin, mutta levy imaisee silti vastustamattomasti mukaansa.

Year of the Cobra - Year of the Cobra

Taitaa olla vasta bändin kolmas albumi, mutta yksinkertaisuudessaan vetoaa ja lumoaa. Oliskoshan se sitten taas perinteisesti tuo doom/stoner/sludge soundi, vai mikä :). Sopiipas naislaulajan ääni erinomaisesti tähänkin genreen.

Nightstalker - Return from the Point of No Return

Ah, aina niin ihanaa stonerrouhintaa, jota hyvin tehtynä ei voi vastustaa.

Spirit World- Helldorado

Yllättävä tuttavuus jonkinlaista western-metallia, joka ensin vaikuttaa vähän kieli poskessa tehdyltä, mutta loppujen lopuksi on varsin tiukkaa soitantaa kauttaaltaan.

Toiseksi parhaimmisto

Blackbraid - Blackbraid III

Tässä on jotakin koukuttavaa tyyliin Agalloch. Bläkkiskähinää, mutta melodista ja muutenkin erityisen hyvin sävellettyä.

The Haunted - Songs of Last Resort

Huomattavasti nopeampaa tykitystä kuin monet muut listan albumit. Hyvä keskivälin herättely ennen kärkipään levyjä.

Amorphis - Borderland

Amorphista ei oikein meikäläisen listalla voi sivuuttaa, mutta onneksi se tämän levyn kohdalla olisi muutenkin tarpeetonta. Taattua laatukamaa ja pari oikein loistavaakin biisiä.

The Halo Effect - March of the Unheard

Takuuvarmaa Göteborgin pojilta.

Hooded Menace - Lachrymose Monuments of Obscuration

 Toinen kotimainen listalla. Muhevaa doomistelua.

Bonuslevy kymppisakin ulkopuolelta

Witchcraft - Idag

Extra, jäi liian vähälle kuuntelulle, jotta olisi noussut ylemmäs.

Loppukaanonit

Levylistaa tehdessä huomasin vielä, että muutama hyvin potentiaalinen listan levy oli jäänyt kokonaan kuuntelutta ja siksi eivät siellä ehkä ole. Näistä mainittakoon erityisesti 

Novembers Doom - Major Arcana

Soulfly - Chama

Vintage Caravan - Portals

 2025 Parhaat levyt

Tuttuun tapaan vuosi vierähti tutkimusmatkalla uuden musiikin parissa. Vähemmän yllättäen matka suuntautui raskaamman ilmaisun puolelle. Uusia levyjä tuli kuunneltua lähemmäs 150, joista valikoitui erinaisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen kymmenen "parasta" levyä. Järjestys on vaikeampi juttu kuin listaus. Levyt ovat keskenään niin erilaisia ja todennäköisesti toisena hetkenä olisin ehkä päätynyt erilaiseen rankingiin. Tänään kuitenkin näin. 

Paradise Lost - Ascension

Tämä levy on jopa tylsä valinta vuoden parhaaksi levyksi, koska sama sijoitus löytynee monen muunkin listalta. Tässä vaiheessa Paradise Lostin pitkään ja monipuolista uraa Ascension vaikuttaa olevan jonkinlainen synteesi yhtyeen aiemmista tekemisistä. Tuoreet death metal vaikutteet ovat vahvasti läsnä, mutta toimivat enemmän "gootahtavan" doomin mausteina. Yhdistelmä toimii hienosti. Mielestäni Ascension läpileikkaa yhtyeen tuotannon paremmin kuin mikään aikaisempi levy. Ascensionista tulee vahvasti vaikutelma bändistä, joka tietää keitä he ovat, minne ovat menossa ja miten haluavat musiikkia tehdä 17. levyllä tehdä. Ascensionilla on yksi vuoden upeampia kappaleita "Serpent on the Cross".

Putareon - Mountains of Madness

Tämä levy ansaitsee tittelin "Vuoden yllättäjä". En ollut ikinä kuullutkaan tästä artistista, mutta alkoi kummasti kiinnostamaan kun tuottajana toimii Dan Swanö. Putareon soittaa vanhan liiton death metallia mielenkiintoisella twistillä. Tämä levy on keskitempoista rypistystä ja mukaan mahtuu varsin tarttuvia ralleja ja nerkokkaita koukkuja, jotka nappasivat kiinni ensimmäisestä kuuntelukerrasta alkaen. Temanttisesti Putareonin levyillä vaelletaan Lovecraftilaisessa maailmassa, joten mikäs tätä on nautiskellessa Cthulhu-mukista kaffetta siemaillessa. Tälle vahva suositus, jos OGDM on lähellä omaa musiikkimakua. Tulevaisuuden ruotsikuolon klassikko!

In Mourning - Immortal

In Mourning tekee omaan makuun täydellistä melodista death metallia. Heillä ei ole heikkoja levyjä, enkä ala tätä mihinkään järjestykseen laittamaan. Riittäköön kuvaukseksi "yksi parhaista".  Ehkä sanon sen verran, että tämä on varmasti monipuolisin levy musiikillisesti bändin diskografiassa. Immortalilla on paljon biisejä, jotka erottuvat selvästi toisistaan. Lisäksi niissä on sopivassa suhteessa hittipotentiaalia omaavia ja kimurantimpia kappaleita. Tempot vaihtelevat nopeamman ja ärhäkämmän vedon ja tunnelmoivan ilmaisun välillä. Olisi voinut olla korkeammallakin, mutta nyt näin.

Abduction (UK) - Existentialismus

Tarkennuksena vielä, että tämä Abduction on black metal -artisti erotuksena death metallia soittavasta ranskalaisesta kaimastaan. Existentialismus taipuu modernimpaan black metalliin enemmän kuin perinteiseen. Levyn äänimaisema on ennemmin elämäntuskaa potevan kaupunkilaisen kuin villiin luontoon suuntaavan pakanan. Joissain kappaleissa jokin, en tosin tiedä mikä, tuo mieleen Crippled Black Phoenixin. Levy on monella tapaa kuluneen vuoden sound track ja myös sen takia korkealla listalla.

Dormant Ordeal - Tooth and Nail

Itselle tuntematon artisti ennen tätä vuotta. Löysin Dormant Ordealin kaivautuessani syvemmin puolalaiseen äärimetalliskeneen ja tutustuminen palkittiin varsin vahvalla lisäyksellä levykokoelmiin. Dormat Ordealia on vaikea verrata mihinkään tietämääni artistiin. Genrenä death metal on varmasti se oikea laatikko, lisäisin vielä termit "technical" ja "blackened" mutta kumpikaan ei suoraan tee tälle oikeutta. Tooth and Nail ei ole helppo levy. Se vaatii tiettyä mielentilaa ja keskittymistä. Vaiva palkitaan oivaltavalla äärimetallilla. Vuoden kiinnostavin levy!

The Haunted - Songs of Last Resort

Ikisuosikki toimittaa levyltä toiselle (ei puhuta "Unseen":sta). Pidän henkilökohtaisesti enemmän Aron ärhäkämmistä vokaaleista, joskin Dolvigillakin oli hetkensä (The Dead Eye on erikoisuudessaan lähes klassikko). Songs of  Last Resort on Aron paluun jälkeisistä levyistä vahvin kokonaisuus. Välillä yksinkertainen on kaunista tai pikemminkin juuri oikea valinta tänä yltäkylläisyyden ja täyteen ahdetun tuotannon aikakautena. Parhaimmillaan Songs Of Last Resort on puhdasta adrenaliinia. Keväällä sitten livenä lisää.

Benediction - Ravage of Empires

Pidän hyvin rullaavasta death metallista ja Benediction osaa sen riffittelyllään erinomaisesti.  Ravage of Empiresilla ei ehkä ollut yhtä selviä hittejä kuin Scripturesilla. Levy on tasavahva kokonaisuus ja varsin miellyttävä kuunneltava. Erinomaista treenimusiikkia.

Malefic Throne - The Conquering Darkness

Tämä oli loppuvuoden yllättäjälevy ja hyvä esimerkki siitä, miksi listoja ei pidä tehdä marraskuun lopussa. Kyseessä on amerikkalaisetndeath metalliskenen supergroup, joissa on porukkaa Morbid Angelista, Angercorpsesta, ja Originista. Näistä voi vähän päätellä, että kyseessä on tiukkaa rypistystä ensimmäisestä nuotista alkaen. Näin levyille on aina paikkansa, etenkin kun tekeminen on kautta linjan laadukasta. 

16 - Guides for The Misguided

Tiesin alkuvuonna, että tämä levy päätyy korkealle. Sludge genrenä ei ole aina kaikkein inspiroivinta, mutta genren veteraanit osaavat asiansa. Bändi piipahti Suomessakin, joskin onnistuin missaamaan keikan

Coroner - Dissonance Theory

Paluulevy 40 vuoden jälkeen, uhka vai mahdollisuus? Kävi ilmi, että mahdollisuus. Dissonance Theory on  koukuttava levy. Siltä ehkä puuttuu nuoren Coronerin ärhäkkyys, mutta erilaisia koukkuja ja kikkoja löytyy edelleen. Mikä oleellista, kappaleet ovat hyviä.

Lisäksi muutama kunniamaininta menee seuraaville:

Year of the Cobra - Year of the Cobra

Messa - Spin

Abigail Williams - A Void Within Existence

Darvaza -  We Are Him

Retromorphosis - Psalmus Mortis

LIK - Necro

Ophelion - The Jaunt 

Rässi-Latexin 2025 parhaat

Hahaa, pääsen blogiin mukaan, kun olen kuunnellut kymmentä vuonna 2025 julkaistua levyä! 😃 Olen aktiivinen kuuntelija, musiikki on harvemmin minulla vain taustalla. Joko kuuntelen sitä, tai sitten se ei soi. Musiikki auttaa minua keskittymään, ja siksi levyt pyörivät lähinnä työaikana ja matkoilla. Tämä vuosi on kovin vuoden 2018 jälkeen, 14 107 kuunneltua biisiä (55 906 min).

Albumien järjestys on keskiarvo kaikista soitoista, soitoista per päivä sekä soitetuimman kuukauden soitoista. Ykkös- ja kakkossijat ovat kirkkaat, 3 ja 4 on jaettu, samoin 5, 6 ja 7, sekä 9 ja 10.

1.     1. Para Bellum – Testament (50 min) 10.10.2025

Testament on minulla joka vuosi 10 kuunnelluimman yhtyeen joukossa. Yhteinen matkamme on alkanut noin 1990, kun yläasteella vuorasin lokeroni sisäpuolen kopiokonetulosteilla yhtyeen albumeista. Practice What You Preach oli juuri julkaistu. Olen rässinaisia, ja Testament onkin julkaissut erinomaisia thrash-albumeita vuodesta toiseen. Aina löytyy uusia elähdyttäviä sävelkulkuja ja energisoivaa rytinää.

Minusta erityisen hienoa uudella albumilla on 3. biisin, balladin Meant To Be, riffi, joka jatkuu ja jatkuu uudella nosteella, uudestaan ja uudestaan. Biisi onkin albumin pisin. Se ei todellakaan tartu kerrasta päähän, vaan kestää kuuntelua.

Nimikkobiisi Para Bellum on albumin viimeinen biisi, ja on erittäin vaikea olla laukomatta biisin nimeä, kun sitä kuuntelee. Skolnickin kitarointi vie mukanaan, lopussa on vielä parit barokkikiharat. Edellisen levyn intro oli myös levyn viimeinen biisi, mikä kannustaa pyörittämään levyä ympäri. Niin lähes aina teenkin, levy pyörii ympäri muutaman kerran ennen vaihtoa.

Uuden albumin lyriikoissa on taas nostettu esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja sodan kauhuja, dystooppisia näkymiä. Ja taistelutahtoa tietenkin! Tämän Testament on osannut alusta saakka, ja olen edelleen vahvasti mukana!

 

2.    2. Unatoned - Machine Head (41 min) 25.4.2025

Machine Head on uudempi tulokas listoillani, mutta on kehittynyt minulle sopivaan melodiseen suuntaan, jossa rähisevä agressiivinen runttaus on kuitenkin läsnä. Kuluneena vuonna tuli nämä nähtyäkin kahdesti. Black box -jäähallikeikka oli erinomainen, ja bändi oli myös panostanut rekvisiittaan. Uusi ja vanha tuotanto taitaa jakaa porukkaa, joku kysyikin minulta hallissa uudesta loistavasta biisistä ”miltä albumilta tämä biisi on”? Oli jäänyt kotiläksyt tekemättä...

 

3.    3. The Immortal - In Mourning (47 min) 29.8.2025

Tämä on ensimmäinen ja ainoa levy, mitä olen In Mourningia kuunnellut, ja aivan loistava. Tunnelma on omaa luokkaansa, ja sopii rauhallisempiin päiviin paremmin. Musiikki on hyvin samanlaista, kuin Insomnium, mutta jotenkin kirkkaampaa ja vähemmän synkkää. Ihanan kimuranttia ja oivaltavaa, sykähdyttävää.

 

4.     4. Dissonance Theory – Coroner (47 min) 17.10.2025

Tämän levyn otin kuunteluun, kun olemme (taas) menossa Mystic-festivaaleille, ja Coroner ilmoitettiin esiintyjäksi. Levy on hyvä, ja sitä onkin tullut pyöritettyä! Vanhempi materiaali ei lähtenyt käyntiin, ainakan vielä.

 

5. 5. Changeling – Changeling (60 min) 25.4.2025

Tämä tuli tietoisuuteeni Alkaloidin laulaja-kitaristin Moreanin kautta. Morean vastaa vokaaleista ja lyriikoista myös tällä levyllä. Progressiivinen tekninen kuolo on uusin aluevaltaukseni. Biisit ovat mutkikkaita teoksia, ja niitä on täydennetty klassisilla soittimilla, niin kuin trendikästä nyt on. Lyriikat ovat tieteisfantasiaa, mikä minuun tietysti erityisesti vetoaa.

Saattaa olla, että tämä kuuluisi korkeammalle sijalle, sillä viimeinen kappale on melkein 17 min pitkä, ja vastaa siten 3-4 tavallista kipaletta... No, ehkä järjestys ei ole niin tärkeä. Tämä jää kyllä kuunteluun Alkaloidin kaveriksi.

6. Legends – Sabaton (45 min) 17.10.2025

Ah, Sabaton, ei jätä kylmäksi. Eihän tämä mikään mestariteos ole, mutta uskomattomalla tavalla parempi, kuin edelliset levyt. Biisi A Tiger Among Dragons on minusta erityisen hieno. Harmillisesti rummut on miksattu hieman taustalle, mutta usein kuuntelen niitä silmät kiinni... Niissä on jotain elähdyttävää, tulee mieleen Kodo, japanilainen Taiko, jota myös rakastan (livenä).

Legends toimii erinomaisesti, kun tarvitaan taisteluhenkeä. Biisien tahdissa voi marssia suoraan päin haasteita.

 

7. 7. March of the Unheard - The Halo Effect (44 min) 10.1.2025

The Halo Effect on julkaissut jopa kaksi levyä, ja molempia on kuunneltu ahkerasti ja livenä käyty hurraamassa ja laukkaamassa. Sävy musiikissa on positiivinen, jopa veikeä. Stanne on, tiedät kyllä.

 

8.     8. Borderland – Amorphis (49 min) 26.9.2025

Amo on pehmennyt, mutta minusta tällä levyllä on yhdistelty toimivimpia jekkuja aiemmilta levyiltä. Aika kevyttä kamaa, mutta välillä tarvitaan hyvän mielen musiikkia. Dancing Shadow on sillä tavalla hauska biisi, että se sai minut (saa vieläkin) ekoilla pyörityksillä joka kerta hymyilemään. Siitä tiesi, että levy on mennyt ympäri. Oikeastaan haluaisin keikalle vaan pomppimaan tämän tahtiin!

 

9. 9. Cult of the Serpent Sun – Nite (38 min) 14.3.2025

Tämä albumi on sähköistävä. Musiikissa on tempoa, iskevyyttä ja erinomaisia kitarakikkoja. Huono puoli on levyn pituus, vain 38 min, joten siksikin se on mennyt ympäri lukuisia kertoja.

 

1010. The Jaunt – Ophelion (48 min) 22.6.2025

The Jaunt on tieteisfiktioteemainen tekninen metallilevy (tarina on lainattu Stephen Kingiltä), josta tykkään, mutta koska olen eläytyvää sorttia, kuunteluintoani on rajoittanut tarinan sisältö. Päähenkilö on jumissa välitilassa kykenemättömänä tekemään mitään tai kommunikoimaan mitenkään. Se toki ahdistaa, ja siksi Sabaton ja Amorphis ovat välilä tarpeen.

 

Loppuun on pakko mainita, että Ghostin Skeletá on myös julkaistu tänä vuonna (25.4.2025), mutta se ei lähtenyt. Kuunteluita on 80, kun Para Bellumia on 590, vain kolmessa kuukaudessa.

Vuoden 2024 parhaat (Sami)

Melko vähien kuunteluiden vuoksi jatkan viime vuoden käytäntöä ja listaan vain parhaan ja sitten runners up -parhaimmiston kategorioissa. Lista perustuu hyvin vahvasti IMHO:lle ja painottanee jonkin verran loppuvuoden levyjä, mutta väliäkö hällällä. 

Vuoden paras

Body Count - Merciless

Yksi eniten odottamiani levyjä tänä vuonna ja en pettynyt. Sanoitukset liikkuvat aika lailla tutulla poliisiväkivaltalinjalla, mutta ei kai kukaan oikeasti kuuntele yleensäkään sanoituksia. Tässä niistä tosin saa ilman suurempaa yrittämistä kyllä selvääkin.

Parhaimmisto

Orange Goblin - Science, Not Fiction

Pitkäaikainen suosikki, jonka pitkä levytystauko ei ole näköjään huonontanut sävellyskynää.

Oceans of Slumber - Where Gods Fear to Speak

Musiikkia, joka ei päästä helpolla ja josta ei ensikuuntelulla saa varmasti kaikkea irti. Tästä syystä jäi myös vähemmälle kuuntelulle kuin alkuun ajattelin, mutta tämän kanssa voi viettää aikaa myös tulevina vuosina.

Blues Pills - Birthday

Ei missään mielessä metallia, mutta eihän kaiken tarvitse ollakaan. Pitänyt hyvin pintansa oman genrensä kärkikastissa ja keikallakin tuli käytyä.

Toiseksi parhaimmisto

Hamferð - Men Guðs hond er sterk

Hamferð onnistuu aina luoman levyillään hyvin tunnistettavan äänimaailman, johon upota. Tällä kertaa kai aika kirjaimellisestikin, kun levy kertoo pieleen menneestä valaanmetsästyksestä. Jon Aldara on yksi suosikkilaulajistani kaikissa bändeissään ja tämän perusteella olisi listalle voinut ottaa mukaan myös Iotunnin, mutta sen vähempien kuunteluiden takia päädyn nyt tähän.

High on Fire - Cometh the Storm

Kestosuosikkini luonnollisesti listalla.

Fu Manchu - The Return of Tomorrow

Tutut bändit tulee näillä vähillä kuunteluilla aina napattua listoille, mutta minkäs teet. Tuttua on musiikkikin, mutta eihän hyvää tyyliä tarvitse muuttaa. Sekopäisin albuminkansi vähään aikaan.

Texas Hippie Coalition - Gunsmoke

Uutta levyä pukkaa varsin vikkelään edellisen perään. Hyvää materiaalia on näköjään jäänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi, joten miksei pukkaisi.

Blue Heron - Everything Fades

 Paulin suosituksesta testattua eli melko lailla takuuvarmasti hyvä. Oikein tarttuvaa sludgea & co aiemmin itselleni tuntemattomalta bändiltä.

Six Feet Under - Killing for Revenge

Pakko nostaa tämäkin levy listoille huonoista arvosteluista huolimatta, kun on soinut enemmän kuin mikään muu viime vuonna julkaistu. Eroaa aiemmista SFU julkaisuista, mutta kyllä tätäkin kuuntelee.

Blood Incantation - Absolute Elsewhere

Jaahas, mitäs tästäkin nyt sanoisi, parempi etten sano mitään ja laitan vain listalle.

Loppukaanonit

Loppuun vielä hieman listausta siitä mitä pitäisi muistaa kuunnella, kun jostain syystä pääsi lipsahtamaan välistä tai kuuntelin tosi vähän vuoden loppuun mennessä.

Solstafir - Hin Helga Kvöl

En ihan päässyt levyyn kiinni ainakaan vielä, joten jätetään tänne nousijoiden listalle.

Black Tusk - The Way Forward

Sai jonkun verran soittoa, mutta unohtui myös loppukaudesta.

The Crown - Crown of Thorns

Jäi kuuntelematta toistaiseksi, muuten olisi saattanut hyvinkin olla listoilla.

Borknagar - Fall

Pitkälti sama tarina kuin edelliselläkin.

In Vain - Solemn

Huomasin vasta, että yksi aiemmista suosikeistani In Vain oli julkaissut levyn keväällä.

Vuoden parhaat levyt 2023 (Sami)

 

Tänä vuonna sain vihdoinkin katkaistua vähentyvien vuosittaisten kuunteluiden määrän ja aallonpohjasta käännyttiin pieneen nousuun. Melko maltillisesta kuuntelumäärästä johtuen listaan kuitenkin tälläkin kertaa levyt hieman isompiin kategorioihin, joiden sisällä järjestyksellä ei ole merkitystä. Pikkusen liikaa jäi levyjä tuohon alimpaan kategoriaan, mutta en nyt osannut karsiakaan sieltä mitään pois. Melko vähäisestä kuuntelumäärästä johtuen listalle on päässyt myös varsin vähän tai ei melkein ollenkaan ihan uusia bändejä. Kuuntelu tuppaa keskittymään nykyisin jo tiedettyihin bändeihin. 

Vuoden paras

Black Magic Six - Black Cloud Descending

Ehdottomasti yllättävin keikkaesiintyjä, jonka uusi levykin oli kaikessa käppäisyydessään ihan hulvattoman hilpeää kuunneltavaa. Valinta ykköseksi johtui osaltaan siitä, että en osannut päättää seuraavan kategorian levyistä muuta ykköstä ja tämä oli niistä aika erilainen.

Parhaimmisto

Kataklysm - Goliath

Kunnon rouhintaa koko levyn mitalta. Oli ehkä verrokeitaan vahvemmin ehdolla vuoden levyksi.

Overkill - Scorched

Pitkän linjan onnistuja taas top-listalla. Vuoden parhaat rässit.

Queens of the Stone Age - In Times New Roman

Kestosuosikkini. Tälläkin kertaa niin rullaavaa musaa, että helpolla pääsee kun vaan antaa levyn soida.

Toiseksi parhaimmisto

Metallica - 72 Seasons

Sanokoot pahaturvat mitä haluavat, mutta tämä on ihan hyvä Metallican levy. Ei mitään maata mullistavaa, mutta ihan mielellään tätä kuuntelee.

Obituary - Dying of Everything

Hiukka tasapaksua puurtamista, mutta niinhän Obituary tuppaa olemaan. Tästä huolimatta tai siitä syystä tuli kuunneltua aika paljon.

Extreme - Six

Vanhan suosikin onnistunut paluu. Muutama turhan himmaileva biisi levyllä pudottivat kakkoskategoriaan.

Church of Misery- Born Under a Mad Sign

Church of Miseryltäkin vaihteeksi aiempia kiinnostavampi levy, jota tuli aika paljon vuoden aikana kuunneltua.

Enslaved - Heimdal

 Aika tuttua esiintyjää on mun listalla, mutta kun ei hirveesti uusia bändejä ole tullut kuunneltua niin mitäpä sitä muuta voisi odottaa.

Katatonia - Sky Void of Stars

Itselleni hieman huonommin maistuneen Katatonia-kauden jälkeen tämä levy taasen maistui oikein hyvin.

Insomnium - Anno 1696

Vahvaa Insoa eli juuri sitä mitä nykyvireellä bändiltä osaa odottaakin.

Texas Hippie Coalition - The Name Lives On

Hyvin groovaa.

The Ocean- Holocene

Tämän vuoden Cult of Lunat vaikka ei ihan niin mahtipontisesti tällä kertaa päästelekään, joka tapauksessa post-metallit yms. luonnehdinnat kehiin.