Parhaat levyt 2022 (Sami)

Jatketaan viime vuoden linjoilla eli kuunteluja vähän, joten levyt on listattu koreihin pl. vuoden paras. 

Vuoden paras

Cult of Luna - The Long Road North

Yllättävän selkeästi vuoden paras levy ja on ollut sitä oikeastaan julkaisusta lähtien ilman merkittäviä uhkaajia. Eihän tästä voi oikein paremmaksi laittaa. Erittäin hieno kokonaisuus.

Parhaimmisto

Candlemass - Sweet Evil Sun

Kun jotakin tehdään niin tehdään se sitten kunnolla ja hitaasti ja huolella. Eihän tämä toki mitään funeral doomia ole, mutta siitä syystä tätä jaksaa kuunnella vaikka ihan kappale kerrallaankin. Siitä syystä päätyi nyt ihan kakkospaikalle vuoden levyistä.

Misery Index - Complete Control

Tällä levyllä ei paljon anteeksi pyydellä ja ei kai sitä kukaan ole odottanut tai pyytänytkään.

Toiseksi parhaimmisto

Amorphis - Halo

Tyypillinen alkuvuoden levy, joka vähän unohtui myöhemmin. Toisaalta kun kyse on Amosta ja se unohtuu niin mukana on ehkä jotakin muutakin. Joku arvostelija kiteytti asiaa, että tämä muistuttaa liikaa Amorphiksen "paskan kauden" levyjä. Tässä voi olla vähän enemmänkin kuin totuuden siemen. Ei silti, mukana on myös monta hyvää biisiä.

Bloodbath - Survival of the Sickest

Ei ehkä mielenkiintoisinta Bloodbath tykitystä, mutta eniten kuunneltu uusi levy tänä vuonna, joten itseoikeutetusti listalla.

Crowbar - Zero and Below

Vuoden alavireiset mörköilyt joihin ei kannata lähteä kiireessä pikaisten kiksien toiveissa.

Ghost - Impera

Ihan popin puolella mennään, mutta kyllähän tätä jostain syystä huuruspäissään jää kuuntelemaan.Call Me Little Sunshinen alkuriffi täytynee opetalla soittamaan kitaralla itsekin, yksinkertaisuudessaan koukuttava (ja voisi olla taitojen rajoissa).

Soulfly - Totem

 Toinen tykityslevy, joskin vähän rauhallisempaa settiä kuin MI. Levy sujahtaa kuitenkin läpi niin jotta ei huomaakaan ja paremmasta väliä.

Arch Enemy - Deceivers

Pitkästä aikaa tuli kuunneltua Arkkivihulaistakin enemmän kuin ihan satunnaisesti. Ihan kivasti rullaava levy.

Clutch - Sunrise on Slaughter Beach

Pullean pyöreää ja täyteläistä lötköttelyä jalka komppia vipattaen, mitäpä tästä nyt muuta sanoisi.

Deströyer 666 - Never Surrender

Taitaakin olla ainoa enemmän tai vähemmän rässin edustaja listalla, mutta hyvinpä sitten edustaakin. Oikein tarttuvaa poljentoa.

Paras uudelleenjulkaisu

Annihilator - Metal II

Kyseessä on uusintajulkaisu, mutta kun aloin kuunnella "uutena" levynä niin jäi sitä myöten sitten tänä vuonna julkaistujen kuunneltujen levyjen joukkoon ja eipä tätä ikä pahenna.

Toinen pandemiavuosi 2021 ja parhaat levyt

Ensimmäinen pandemiavuosi oli musiikkirintamalla selkeästi shokkivuosi. Moni artisti siirsi levynjulkaisua kiertueen toivossa ja kaikki olivat lievästi tyhjäkäynnillä. Vuonna 2021 muusikot näyttivät päättäneen sopeutua ja julkaisuja alkoi tulla ulos kasvavalla tahdilla. Keikkojen sijaan ihmiset ostivat levyjä ja mm. Levykauppa X teki historiansa kovimman tuloksen.

Runsas tarjonta ja etätyöt lisäsivät musiikinkuuntelua ja kaikenlaista tuli soiteltua. Lopullista järjestustä on erittäin vaikea muodostaa. Levyt ja artistit ovat keskenään erilaisia ja kyseisen levyn miellyttävyys on hyvin hetkeen sidottua. Koriajattelu toiminee tässäkin tapauksessa. Tässä eniten lämmittäneet teokset vuodelta 2021.

Ykköskoriin täytettä

Mastodon - Hushed and Grim

Toinen potentiaalisesti vuoden levyn tittelin ansaitseva teos. Jostain syystä tämä on maistunut julkaisustaan asti eniten. Pitkä ja monien mielestä tiivistämistä tarvinnut levy. Itse ajattelen sen sijaan, että tämä on tietynlainen katsaus pandemiaan ja jokaisella biisillä on oma tarkoituksensa. Vaihteeksi  Mastodonia, joka soveltuu erityisesti kun kaipaa rauhoittumista, muttei tylsää musiikkia.

Archspire - Bleed the Future

Eipä tähän ole paljon lisättävää, nämä jätkät tekevät tajunnan räjäyttävää musiikkia. Teknistä death metallia Kanadan skenestä parhaimmillaan. Edelliset levyt olivat jo sellaisia, että en olisi uskonut. Tämä on vielä parempi. Ultranopeaa, ultrateknistä, mutta tässä on kuitenkin taustalla juju. Kaikki eivät ymmärrä, minä tykkään.

Gojira - Fortitude

Periaatteessa vuoden levy ja vuoden kuunnelluin levy myös. Moni asia, joita bändi on viljellyt aiemmilla levyillä, osui tässä kohdilleen. Lopputulos on oivallinen kudelma nopeaa, hidasta, raskasta ja tunnelmoivaa metallia. Miettikää esim. The Chant -biisiä, joka muuttuu Sphinxiksi. Ihmettelen lähinnä mihin Gojira tästä meinaa jatkaa. 

In Mourning - The Bleed Veil

Tämä tuli ihan puskista, en ollut tietoinen levyn julkaisuaikeista 2021. Yhtiömme kiittää kuitenkin, sillä kyseessä on miellyttävä kokonaisuus. Levyltä puuttuu Colossuksen kaltaiset napakympit, mutta kyse on tasaisen laadukkaasta kokonaisuudesta, jota tuli kuunneltua paljon. Harmillisesti vinyyli tulee ulos prässistä vasta 2022.

Darkthrone - Eternal Hails.....

Hahaa, he tekivät sen taas. Uusi levy ulos vasta kun edellisestä alkaa pöly laskeutua. Diggaan kovasti tästä doomiin päin kallellaan olevasta Darkkiksesta. Tätä on vaikea pisteyttää, pikemminkin kyse on tähden yhdestä sakarasta, ei lineaarisesta kehityskaaresta. Kundit tekevät mitä tykkäävät ja hyvä niin. Ainoa oikea tapa.

Kakkoskorista löytyy

At the Gates - The Nightmare of Being

Progressiivista AtG:ta? Ehkä, mutta edellisen levyn jälkeen oivallinen ryhtiliike legendaariselta bändiltä, joka otti ison riskin paluun suhteen. Saksofonista plussaa.

Unleashed - No Signs of Life

Ruotsalaisen death metallin AD/DC teki keskivertoa paremman kiekon. Tarttuvia ralleja ja ehkä paluuta kohti vanhempaa ilmaisua. Tälle on aina tilaa levyhyllyssä ja aktiivikuuntelussa.

Carcass - Torn Arteries

Kelpaa. Tykkäsin Surgical Steelistä kovasti ja tällä jatketaan samalla linjalla. Olisi ansainnut enemmän soittoja, mutta aikaa on niin vähän ja musiikkia niin paljon.

The Crown - Royal Destroyer

Tähän pätee täsmälleen sama kuin Carcassiin. Tykkäsin edellisestä kovasti ja odotin uutta. Samaan aikaan tuli kuitenkin paljon muutakin, joten tämä jäi vähän paitsioon. Ehkä just sillä hetkellä ei ollut niin suurta tilausta The Crownin paahtamiselle. Nyt kun otin levyn tarkempaan syyniin, niin kova kiekkohan se on.

Kolmoskoriin

Jess and The Ancient Ones - Vertigo

Kuopion lahja musiikille. Hienoa ja kypsynyttä ilmaisua okkulttisen rokin rajamailla. Odottelen vaan, että keikkailu olisi taas mahdollista ja Jess ja Muinaiset pääsisi taas Helsinkiin.

Obscura - A Valediction

Edellinen kolahti enemmän. Valediction on saksalaisten taiturien tutkimusmatka hieman uudenlaisen ilmaisun pariin. Edelleen huippulaadukkaasti tuotettua teknistä metallia, joka ansaitsee kuuntelua ja on kolmoskorissa vain vähäiseksi jääneiden soittomäärien takia.

1914 - Where Fear and Weapons Meet

Tässäkö sitten vuoden yllättäjä? WW I -aiheista bläkkistä tai oikeastaan blackened death metallia Deströyer 666 -tyyliin soittava Ukrainalainen artisti. Veikkaan, että näistä kuullaan vielä jatkossa.

Evile - Hell Unleashed

Laulajan kuolemasta toipuneet britti-thasherit laittoivat uuden kiekon ulos. Mitä tästä nyt pitäisi sanoa, rässiä koko rahalla. Kyllä te tiedätte.

Parhaan EP:n titteli menee Insomniumille. Argent Moon on oiva jatkumo edelliselle levylle. Tuttua ja uutta tarjoillaan neljän biisin voimin.  

Parhaat levyt 2021

Nyt mennään sitten vuoden parhaimpien levyjen valintaan vähimmällä kuuntelulla ever. Tästä syystä joudun taas toimimaan koriperiaattella ja valitsen vain vuoden parhaimman ja sen seuraksi pari kappaletta kategorioihin jaettuja palkintosijoja.

Ykkösellä lähtee jo pidemmän aikaa levylautaselle palannut tuotos, joka lähinnä tästä syystä nousee nyt kärkeen. Jokin muukin olisi saattanut enemmällä kuuntelulla sinne päästä.

Vuoden paras

Gojira - Fortitude

Parhaimmisto

Foo Fighters - Medicine at Midnight

The Crown - Royal Destroyer

Carcass - Torn Arteries

Toiseksi parhaimmisto

Accept - Too Mean to Die

Jerry Cantrell - Brighten

Tomahawk - Tonic Immobility

The Vintage Caravan - Monuments

Parahimmat EP't

Cult of Luna - The Raging River

Enslaved - Caravans to the Outer Worlds

Liian vähän kuuntelua arvioitavaksi, mutta potentiaalia löytyy

Archspire - Bleed the Future

Hypocrisy - Worship

In Mourning - The Bleeding Veil

Mastodon - Hushed and Grim

The Offspring - Let the Bad Times Roll

Swallow the Sun - Moonflowers

Näiden lisäksi kakkoskoriin jäi levyjä, jotka eivät päässeet palkinnoille, mutta voisivat olla yllä mainittujen tasoisia. 

At the Gates - The Nightmare of Being

Black Label Society Doom Crew Inc.

Exodus - Persona Non Grata

Eyehategod - A History of Nomadic Behavior

Omnium Gatherum - Origin

Pale Horse Named Death - Infernum in Terra.

Top 10 of 2020

Year 2020 will be remembered from Covid-19 pandemic, but luckily there were lot going on in the music industry. Although touring was mostly impossible, several bands were still able to release new albums and record sales skyrocketed as people were under lock-down. This list is purely based on subjective enjoyment I got from albums below.

 

1. Vader – Solitude in Madness

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vader hit a jackpot with this one. 30 min of ass-kicking death metal. My most played album and go-to music on running etc. during this difficult year. Vader constantly keep their level high, but every once in a while, they put out 10/10 album. For me, this is one of those. Catch riffs, incredible pace, and for what it is worth, variable tracks. Death metal does not get any better than this.

 

 

2. Heathen – Empire of the Blind

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This was a total surprise. Old school thrash metal, but with pretty good vocals for a change. Again, catchy songs I just sung along over and over again. Music does not need to be brand new and unheard to be good. There are some good ways to do music for a reason: they are working. Heathen has their own unique style, so they stand out amongst other Bay Area thrashers. I highly recommend adding this to your collection if you haven’t already done so.

 

 

3. Paradise Lost – Obsidian

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Third position was a tough call, but this album went deeper than competitors. PL has been one of my favorites for years and I really love their “new” old style, where death metal growls are again included. Beautiful music, what more can I say.

 

4. Dark Tranquillity – Moment

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Boy, did this album go through a complete reversal being at first a letdown, then a grower to finally end up being one of the best albums released 2020. I didn’t like almost anything at first including cover arts and missing familiar guitars of Niklas Sundin. As a DT fan boy, I kept listening and then something started to resonate within. I started to like first one song and then, another one. Finally, I had this on repeat for several days listening nothing else. Mikael Stanne gets better vocalist especially in his clean singing. Just compare Standstill to Therein, and you see (or hear) what I mean. Empires Loss to Time was the reversing point for me.

 

4. Katatonia – City Burials

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

I don’t know why this picture has to be like that. Album itself is better Katatonia and I kept playing this (as I always do) during long fall nights. Behind the Blood is one of the best songs of the year and rest of the album is pretty solid too.

 

 

5. God Dethroned – Illuminati

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This album was another big surprise. I haven’t been into God Dethroned, but with this album I took them under investigation. Illuminati itself was another training album of the year. Gabriel and Eye of the Horus were the songs that caught my attention toward Illuminati.

 

 

6. Enslaved – Utgard

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Utgard is definitively one of the most interesting albums released in 2020. Interesting usually means that music isn’t that easily approached and Utgard took some spins to start blossoming. I like the progressive twist of Enslaved and Pink Floyd associations hasn’t been this strong since Vertebrae. This album is an entity and should be listened as one.

 

7. Annihilator – Ballistic, Sadistic

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jeff improved quite a bit from last-not-so-good Annihilator album. Ballistic, Sadistic is among the best new era Annihilator albums. It has once again speed, riffs and tongue-in-cheek attitude that I highly favor in Jeff’s music. Metal don’t need to be so serious all the time.

 

8. Joe Bonamassa – Royal Tea

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

I’m a huge fan of Joe’s new stuff since Dust Bowl. I also like British blues, so when I heard that Joe is going to release an album “tributing” to UK blues, I was thrilled. He actually recorded the album in Abbey Road Studio and sound of the legends are there. As always, highly enjoyable and relaxing album for moments when I don’t feel “metal”.

 

9. Necrophobic – Dawn of the Damned

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Their last album was one of my favorites from their production and I had some expectations toward this one. It misses hits like Tsar Bomba, but instead, is much more consistent album. If you like death metal with a gothic twist, you should give this a try. I need to see them playing alive asap.

 

10. Testament – Titans of Creations

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

I was hesitating between this and Havok’s V, but ToC finally got more plays and final position in my top 10 of year 2020. Testament is like AC/DC (who, btw, also released pretty good new album against all odds). They do what they do, and it always works. Testament, like AC/DC is also a band I wish would never change their style. I bet it wouldn’t work and world would be left without a good thrash album.  

 

Parahimmat läpyskät 2020 by Sami

Tällä kertaa listaus ihan suomeksi kun lähinnä tämä toimii omaksi muistin virkistämiseksi tulevina vuosina. Vuodesta voi sen verran kommentoida, että vaikka toisin olisi voinut luulla, tänä vuonna tuli kuunneltua vähiten musiikkia sitten vuoden 2009. Jotenkin sitä vaan oli muuta seurattavaa ja musiikin kuuntelu jäi vähiin. Toinen merkittävä seikka oli työmatkojen puute, joka varmaan selittää muutaman tuhatta väliin jäänyttä kappaletta. No aina nyt sen verran monta hyvää lättyä on tänäkin vuonna ulos pukattu, että valitsemaan tuota listaa joutui.

Numero 1. One, Uno, Un, Yksi, Üks, Etta, Eins

Demonic Death Judge - The Trail

Pyörittelin ykkösen valintaa Body Countin levyn kanssa, mutta päädyin nyt tähän. Aivan loistavaa jatkoa sarjalle loistavia levyjä. Ehkäpä oli Kymenlaakson poikien aika päästä ykköspallille. Edelleen myös ainoa bändi, jonka jäseniin olen ollut henkilökohtaisesti yhteyksissä kun ekoja EP:tä ei ollut muuten saatavissa.

Parhaat haastajat

Body Count - Carnivore

Jälleen kantaaottavaa sanottavaa eikä painotuksessakaan ole valittamista.

Marilyn Manson - We Are Chaos

Ihanan koukuttavaa musiikkia kuten edellinenkin levy tältä poppoolta / herralta.

Kataklysm - Unconquered

Turpaanvetoa on tällä listalla minulle harvinaisen paljon, tässä ensimmäinen sitä sarjaa.

Vader- Solitude in Madness

Vaderin heikompien hetkien jälkeen oikein loistava uusin yritys. Kappaleet lyhyitä kuin mitkä, mutta eipä noita kauempaa pysty mustelmitta kuuntelemaankaan.

Jatkossa olleet

Nightwish - HVMAN. :||: NATVRE

Yllätti takavasemmalta ihan loppumetreillä. Nightwish on ollut ihan ok aiemmin yksittäisten kappaleiden osalta, mutta tälle levylle niitä osuu monta.

Enslaved - Utgard

Norjalainen synkkyys maistuu aina.

Paradise Lost - Obsidian

Olisi saattanut nousta myös ylempään kategoriaan, mutta kun näiden siirtely Bloggerissa on niin pirun hankalaa, niin jää nyt sitten tänne. Takuuvarmaa tuotosta.

Solstafir - Endless Twilight of Codependent Love

Edellisten vuosien täysosumien jälkeen perushyvä suoritus. Ilman noita edellisten vuosien albumeita olisi varmaan korkeammallakin.

Mukana myös

Convulse - Deathstar

Uusi tuttavuus, joka jostain syystä iski oikein hyvin johonkin agressiiviseen kohtaan minussa.

Dark Tranquillity - Moment

Vanhojen partojen paluu tai eiväthän nuo kai missään ole olleet välissäkään. Yllättyksetön sekä hyvässä että pahassa.

Heathen - Empire of the Blind

Paulin suosittelemaa rässiä, joka myös uutena tuttavuutena on soinut useaan otteeseen ja maistuu oikein hyvin edelleen.